Moottoripyörällä kohti kesää ja uusia haasteita

Arto Koivukoski on Raision Vapaaseurakunnan viisikymppinen, mieleltään nuorekas ja harrastuksiltaan vauhdikas paimen. Uskon tiellä hän on saanut kulkea jo noin kolmekymmentä vuotta.
– Tulin uskoon 1980 oltuani joitakin aikoja Jumalan voimakkaan kutsun alla. Työpaikalla vaikutti voimakas herätyksen aika, ja monia työkavereita tuli uskoon. Hengellinen herääminen, synnintunto ja uskoontulo, sekä sitä seurannut Pyhällä hengellä täyttyminen ovat painuneet lähtemättömästi sisäiseen maailmaani. Jumalan pelastava työ herättää vieläkin valtavan kiitollisuuden Herraa kohtaan. Muutenkin tuo aika oli merkittävää herätyksen aikaa, parin vuoden aikana meidän koko veljessarja koki uskoontulon. Meitä on siis viisi veljestä. Aika pian uskoontulon jälkeen aloin tiedostaa kutsumuksen hengelliseen työhön, johon seurakunnan kutsumana sitten myös siirryin vuonna 1986 syksyllä.

Arton kesään kuuluu seurakunnan lisäksi lomailua, perheaikaa, sekä tietenkin moottoripyöräilyä, josta on muodostunut lähes seurakuntapaimenen tavaramerkki. Miten muuten vietät vapaa-aikasi?
– Vuosien varrella olen huomannut vaaran myös työuupumukseen, jota haluaa tietenkin ennaltaehkäistä eri tavoilla. Pyrin liikkumaan säännöllisesti kesällä ja talvella. Ihminen on kokonaisuus, ja lenkillä saadut elämykset ovat todella tarpeellista vastapainoa, ja fyysinen rasitus ja hikoilu virvoittavat kummasti turtunutta mieltä. Perheen kanssa yhdessä koetut lomamatkat ja hetket ihan arjen keskellä ovat tietysti tosi tärkeitä myös.
Palkitsevinta on tietysti se, että työssä näkee jonkun saavan avun tai lohdutuksen Jumalalta elämäänsä, ja myös se, kun kokee Herran läsnäolon ja voitelun palvelutyössä.

Miten kuvailisit seurakunnan tilannetta viimeisen vuoden ajalta?
– Ilahduttavaa on nuorten mukaantulo, joka tuo toimintaan uudenlaista ilmettä ja tuoreutta. On suurenmoista, että uudet ihmiset ottavat vastuuta työstä ja toiminnasta. He tekevät asioita uudella ilmeellä ja innolla, joka on todella tervetullutta. Odotan ja uskon vielä herätykseen, ja uskon että herätystä on aina siellä missä uskovaiset ensin heräävät. Vanha uskova kun jämähtää tai nukahtaa, herääminen on vaikeaa ja epämiellyttävää. Monien uskovien tulisi herätä omalta mukavuusvyöhykkeeltään ja ottaa uskon askeleita kohti Herraa ja Hänen palveluaan käytännön tasolla. Monet tehtävät ja palvelutoimet seurakunnissa odottavat tekijäänsä. Raision ja Turun alue on kenttä, jonka Jumala on meille eri seurakuntina antanut. Tarvitsemme toisiamme ja varauksettoman siunaavaa asennetta toisiamme kohtaan. Se on todistus meitä yhdistävästä isosta todellisuudesta ja yhteisestä pelastuksesta.

Miltä tulevaisuus näyttää hengellisellä kentällä?
– Vaikka emme olekaan kokeneet mitään erityisen suurta herätyksen aikaa näillä seutukunnilla, uskon että meitä on valmistettu siihen ja olemme menneet sitä kohti. Herra on puhunut ja varustanut ihmisiä eri seurakunnissa tulevaan siunaukseen. Kyllä minä voin sanoa Jumalan puhuneen jo muutaman vuoden ajan siitä, että Hän kykenee täyttämään kirkkomme ihmisistä, jotka etsivät Jumalaa. Koen kuitenkin, että meidän uskovien on mentävä ja palveltava ihmisiä, niin kuin palvelisimme Kristusta. Seurakunnan tehtävä on olla Herran auttavana kätenä ihmisten keskellä.
 Meitä kehotetaan menemään ja palvelemaan Herraa ilolla. Tämä on tärkeä näkökohta, koska ilo pyrkii katoamaan helposti työn ja vastuun tohinassa. Me uuvumme helposti, siksi on tärkeätä pitää hengellinen lähde ja ravinto tuoreena. Hengellisessä työssä vastuussa olevat ja muutkin, jotka tahtovat palvella Herraa ilolla. Ollaan päivittäin tuoreen ravinnon äärellä. Ei anneta kiireen turmella tätä etuoikeutta.

Kuva ja teksti: Jenni Jokinen