Matkoilla ja majataloissa

Pyynnöt seurakuntiin ovat vieneet mummoja Sodankylästä Espooseen sekä Viroon ja Ruotsiinkin. He tekevät työtään palkatta ja matkoillaan yöpyvät kodeissa. Alkusysäyksen työ sai vuonna 1996, kun Auli ja Mirja olivat Ruotsissa, Eskilstunassa, vierailulla ja pitivät siellä kokouksen. Se kokous ei jäänytkään ainoaksi. Tulimummojen kokoonpano on vaihdellut hiukan vuosien varrella, eivätkä he nykyisessäkään kokoonpanossa aina liiku koko joukolla. Mukana on aina vähintään kaksi. Vierailuja he tekevät yli kirkkokuntarajojen.
– Ei Jumalakaan katso, mitä oven päällä lukee. Hän katsoo sydämiin. Itse emme ole pyrkineet tähän, eivätkä ihmiset ole meitä tähän asettaneet, vaan Jumala on meidät lähettänyt. Toimimme levosta käsin: Aika on Jumalan, työ on Jumalan ja Hän avaa ovet ja me menemme eteenpäin. Niin kauan mennään, kun Herra sanoo, Mirja toteaa leppoisasti, vaikka kalenterissa heillä on merkintöjä pitkälle tulevaisuuteen. Ihmisillä on hätää ja vaikeita ongelmia, on huumenuoret, perheet hajoavat ja uskonelämä on kateissa jne. Yleensä matkoja on joka toinen viikonloppu, joskus useampana peräkkäin ja joskus viikollakin. Ajomatkat ovat pitkiä ja päivät perillä venyvät pitkiksi. Kaikilla mummoilla on lisäksi omat kolotuksensa, mutta se ei ole tahtia haitannut.
– Herra on osoittanut riittävän voimansa, he todistavat.

Huumorin kukkasia

Mirjan vahvat puheet sisältävät huumoria, mikä koskettaa ihmisten mieliä usein enemmän kuin hieno korukieli. Huumorilla voi rakentaa siltoja eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten välille. Se auttaa myös jaksamaan pitkillä matkoilla. Mummot selittävät, että monesti on majoittajilla ihmettelemistä, kun he päästävät iloisuutensa valloilleen.
– Toisinaan meille tulee ”iltavilli” kuin lapsille, nauraa Auli ja jatkaa: Hihitämme ja jutut menevät aina hervottomammiksi. On Jumalan lahja, että meillä on samansuuntainen huumorintaju. Rautalangasta ei tarvitse juttuja vääntää, vaan pelkkä vilkaisu toiseen riittää.

Kaikki kelpaavat

Tulimummoissa naiset täydentävät ja tukevat toisiaan. Jokaisella heillä on erilaista elämänkokemusta ja erilaiset perhetaustat. Toinen on tuntenut Jumalan lapsesta asti, toinen tullut uskoon vasta kolmekymppisenä jne. Jokaisella on käytössään omanlaisia lahjoja, jotka rikastuttavat ryhmää. Mummot tahtovat rohkaista kaikkia ihmisiä pelastukseen ja Jumalan läheisyyteen sekä palvelutyöhön ulkonäöstä, iästä ja sukupuolesta riippumatta.
– Pelkällä olemassaolollamme todistamme, että Jumala voi käyttää ketä tahansa, jos Hän kerran käyttää meitäkin, vieläpä vanhoja naisia. Monesti ihannoidaan nuoruutta ja terveyttä, mutta kaikkia tarvitaan. Nuoria haluamme erityisesti kannustaa antamaan elämänsä Jumalan käyttöön. Yritämme raivata jäljessä tulevien tieltä niin paljon kiviä kuin voimme, että heidän olisi helpompi kulkea eteenpäin, kertoo Mirja.

Teksti ja kuvat: Virpi Tammelin